July in Mexico

Vihdoin aloin käymään puhelimesta läpi kuvia, joita tuli otettua heinäkuussa. Niitä olikin kertynyt melkoisesti, joten ajattelin tehdä tälläisen snapshot-postauksen! 

Finally I started going through all the pictures I had taken in July and since there were quite a few of them, I deduced to make this post. 

Matkani Meksikoon alkoi Helsinki-Vantaan lentokentältä 6. heinäkuuta. Mukana saattamassa oli uskollisesti äippä ja Eetu. Perinteisesti juodaan aina kahvit lentokentällä ennen mun lähtöä, mutta Koronan takia mikään ylimääräinen putiikki tai kahvila ei ollut auki. Lensin ensin Amsterdamiin, ja kaikilla lennoilla ja lentokentillä oli maskipakko ja sen sai ottaa pois vain syödessä. Koneeseen nousu ja koneesta poistu oli organisoitu niin, että poistutaan aina riveittäin. Mulla oli myös molemmilla lennoilla oma rivi vain itselleni. Nämä erikoisjärjestelyt veivät kyllä oman aikansa, ja onneksi mulla olikin reilut 5 tuntia aikaa Amsterdamissa odottaa Mexico Cityn lentoa. Vaikka olenkin lentänyt Mexico Cityyn monta kertaa, se näkymä aina saa mut haukkomaan henkeä: miten yhteen kaupunkiin mahtuukin niin paljon taloja ja ihmisiä? 

My journey to Mexico started from Helsinki-Vantaa airport on July 6th. Traditionally me and my family always get some coffee together before my departure but because of the Coronavirus, no coffee shops or any other shops were open. I said goodbye to my mother and brother and flew to Amsterdam. We had to wear masks all the time at the flights and we could only take it off while eating. Boarding was really organised and on both flights I had the whole row for myself. Luckily I had a five-hour layover in Amsterdam so that I wasn't in a hurry. Even though I had flown to Mexico City several times, the view always amazes me. How can there be so much people there? 

Oltiin melkein kaksi viikkoa Mexico Cityssä karanteenissa, ennen kuin tultiin tänne Coatzaan Danielin vanhempien luo. Mä rakastan tätä kaupunkia ihan älyttömästi - täällä on aina niin ihanan lämmin, saa syödä tuoreita mereneläviä ja hedelmiä. Me ostetaan kaikki vihannekset ja hedelmät torilta ja näin tuetaan meksikolaisia pientuottajia. Koska paljoa ei voi täällä koronarajoitusten takiatehdä, meidän iltapäivät koostuu siitä että ajetaan rantabulevardille ostamaan tuoreita kookospähkinöitä, jäätelöä, yms. Täällä on myös joka paikassa maskipakko. 

We spent almost two weeks in Mexico City upon my arrival before we arrived to Coatzacoalcos.I love this city so much - the climate is always so warm and nice, we eat fresh seafood and vegetables. All the fruit and vegetables we buy are from the local sellers. This is how we help the small farmers and guarantee the freshness of the products. There isn't really much to do due to the corona restrictions so sometimes we go to the beach boulevard to buy fresh cocos, ice cream, etc. The people need to wear masks everywhere. 

Grillimaisteri Daniel! Ollaan kokkailtu kotona tosi paljon, kun monet ravintolat on kiinni ja on paljon aikaa. Coatzassa alkaa pian sadekausi, ja nämä pilvet on jotain uskomatonta! Kun täällä sataa, niin täällä sataa tosi paljon... kadut on täynnä vettä, autot uppoavat, yms. Vasemmassa alalaidassa on tyypillinen ruoka täältä osavaltiosta, memela. Pohjana on maissitaikinasta tehty lätty, jonka päälle laitetaan erilaisia ainesosia, muun muassa papuja, lihaa, juustoa. Tämä on vähän niinkuin pre-Hispanic pizza! Danielin pihasta löytyy oma avokaadopuu, en voisi olla onnellisempi! 

The grill master Daniel! We cook a lot at home since the majority of the restaurants are closed and no one has to go to work. The monsoon season is upon us and it rains a lot as you can see from the cloud. It looks amazing for a while and when it rains, it rains way too much. On the left bottom side you can see a typical plate from this region: a memela. The base is made of corn dough and on top you can add many different ingredients such as meat, refried beans and cheese. It's like a pre-Hispanic pizza! There's also an avocado tree on Daniel's yard - how lucky am I? 

Yks ainoista ravintoloista missä me käydään on tälläinen Beach Club, jonka nimi on Muellecito. Se sijaitsee laguunin ja meren "välissä" ja sinne pitää mennä pienellä veneellä. Kun olin vaihdossa, tein kyseisestä paikasta postauksen jonka voit lukea täällä. Tämä beach clubi on uusi ja olemme todenneet sen turvalliseksi vaihtoehdoksi, koska se on ulkoilmassa ja kaikki työntekijät käyttävät maskeja, yms. Tää paikka on todella edullinen ja ihana pieni irtiotto arjesta. Musta tuntuu että olisin jossain Miami Beachilla aina kun ollaan tuolla. 

One of the only places we go sometimes is this Beach Club called Muellecito. It's located kind of in between a lagoon and an ocean which makes it a unique place. We have to take a small boat in order to get there. This beach club is pretty new and we have found it to be a relatively safe place to go to: it's outdoors and all the waiters wear face masks, wash their hands, etc. Every time we go there it kind of feels like as if I was in Cancún or Miami Beach. 

Miksi Muellecito on niin ihana paikka? Ensinnäkin, kaikki merenelävät ovat tuoreita ja samana päivänä pyydystettyjä joko laguunista tai merestä. Me yleensä pyydetään kilo katkarapuja sellaisessa ihanan kermaisessa ja tulisessa kastikkeessa. Yksi asia minkä oon oppinut täällä on kuoria mereneläviä oikealla tavalla! Mun lemppari "drinksu" on kookos + gin ja mintunlehtiä. Vaikka ravintola itsessään myy niitä, mä menen yleensä aina rannalle ostamaan joltain pienyrittäjältä niitä. Hyvä juttu tässä on se, että vaikka juot alkoholia niin kookosvesi pitää sun kehon kosteutettuna! Merestä löytyy vaikka mitä mereneläviä, muun muassa pieniä rapuja ja simpukoita. 

Why is Muellecito such a lovely place then? Well, first of all, all the seafood is fresh. We normally ask for one kilo of fresh shrimps with this creamy chili sauce. One of the things I have learned down here is how to peel different shellfish, for example shrimps, crabs, etc. My absolute favourite drink is coco with gin. It tastes so good when you add a few mint leafs. The good thing is that while you drink alcohol the coconut water keeps your body hydrated! We have found many animals by the beach such as small crabs and different kinds of shells. 

Me juhlittiin meidän vuosipäivää 20.7. jolloin virallisesti kaksi vuotta sitten alettiin seurustelemaan. Käytiin Madison-nimisessä pihviravintolassa vetämässä rib eye puoliksi. Siinä oli kieltämättä jonkin verran syömistä ja siitä riitti vielä kotiin viemisiksikin... 

We also celebrated our anniversary on the 20th of July when we officially started dating two years ago. We celebrated by going to this steak restaurant. We had a rib eye which was HUGE. 

Heinäkuun viimeinen päivä juhlittiinkin mun synttäreitä! Daniel oli järjestänyt kaiken valmiiksi ja mun ei tarvinnut kuin saapua pihalle, jossa muutamat kaverit ja sukulaiset odottelivat. Perinteisissä meksikolaisissa synttärijuhlissa on aina kakku, jota synttärisankari joutuu puraisemaan ja lopulta koko naama päätyy kakkuun, kun joku työntää sun pään sinne. Tänä vuonna mä en joutunut puraisemaan kakkua, vaan tollaista liha hommelia, josta veistetään tacoja! Tää koko juttu lähti siitä, kun mä joskus vuosi sitten sanoin Danielille että miltäköhän tuntuisi puraista tollasta... No, pääsinpä kokeilemaan ja olihan se melkoinen kokemus kieltämättä! 

On July 31st we celebrated my birthday! Daniel had everything planned and sorted out and all I had to do was to arrive to the yard where a couple of friends and family was waiting. On a traditional Mexican birthday party there's always a cake which the birthday hero needs to bite. Eventually your head will end up there since there's always someone pushing you from behind... Well, this year I didn't have a cake but a spinning top full of meat. This is a very popular street food in Mexico. Once I told Daniel that I would love to bite one and well... now I had my own one! 

Tässäpä vähän juhlatunnelmia. Ei viitsitty järjestää hirveän isoja juhlia koronan takia ja kutsuttiinkin vain sellaisia tyyppejä, joiden kanssa ollaan hengailtu muutenkin. Ylhäällä vasemmallaon Danielin serkku ja hänen avovaimo ja ylhäällä oikealla mun "serkku" (vaihtoajoilta mun host-isän siskon tytär) Itzel ja mun kaveri Alba. Koska meksikolaisissa juhlissa tanssitaan AINA, en voinut välttyä siltä. On olemassa sellainen tanssi, jossa nainen laittaa olutpullon pään päälle, ja tanssii. Itse asiassa ekaa kertaa elämässä sain ton pullon pysymään ehjänä koko tanssin ajan! Viimeisessä kuvassa pieni "synttärilahja" Muelleciton omistajalta, joka on Danielin äidin ystävä. Sangriaa, jotain limonaadijuttua ja tequilaa, nam... 

Here's some pictures from my birthday celebration. We didn't invite many people due to the corona restrictions. Even though there's no official curfew, the situation here is pretty bad. So we basically invited only the people we have been seeing anyways. On the left side there's Daniel's cousin and hhis wife. On the right side there's my "cousin" (from my exchange, my host dad's niece) Itzel and my friend Alba. Because you can never avoid dancing at a Mexican fiesta, they made me dance this traditional dance where a woman puts a beer bottle on top of her head and dances some very simple moves. Also, when we visited Muellecito a day after my party, the owner gave me a little present: shots of tequila, sangria and some lemonade stuff. 

I fell in love with a Mexican

 

Heippa vaan pitkästä aikaa! About kaksi vuotta sitten kerroin, kuinka olin Meksikossa lomailemassa mun au-pair vuoden jälkeen tarkoituksena mennä vierailemaan mun vaihtokaupunkiin, Coatzacoalcosiin kolmen vuoden jälkeen. Mulla oli aivan huippuloma, ja tapahtuikin jotain jota yritin koko aupparivuoden ajan välttää: mä rakastuin! 

Nyt olenkin ollut Meksikossa meidän tapaamisen jälkeen jo neljä kertaa ja tällä hetkellä olen täällä viettämässä kesälomaa ja mahdollisesti jäämässä tänne asumaan hetkeksi, koska mulla on mahdollisuus opiskella etänä tämän Corona pandemian takia.

Hi! Around two years ago I told how I had just arrived to Mexico after my au pair year in Spain. My intention was to travel in Yucatan, then go back to my exchange city, Coatzacoalcos and then visit California before going home. My holiday was the best and something unexpected happened: I fell in love! 

Now I have been to Mexico four times after we started dating.

Daniel on kotoisin Coatzasta, siellä me tavattiin jo mun ollessa 16-vuotias. Kun mä olin vaihdossa, Daniel oli jo muuttanut Mexico Cityyn opiskelemaan lakia. Meidän tiet kohtasivat vaan parissa fiestassa, mutta toissakesänä me löydettiin toisemme ihan sattumalta, kun mä menin Coatzaan. Tuon päivän jälkeen meillä oli aivan uskomattomat kolme viikkoa. Hengattiin joka päivä yhdessä ja oltiin aivan rakastuneita. Daniel vei mut sen perheen luo San Cristobaliin, käytiin katsomassa jalkkismatsia Veracruzin pääkaupungissa Veracruzissa, sekä Daniel järjesti mulle ihanat synttärijuhlat sen koko perheen kanssa. 

Päätettiin, että kokeillaan mitä tapahtuu. Mä lähdin elokuussa Jenkkien kautta takaisin Eurooppaan ja olihan se vaikeaa olla erossa, vaikka oltiinkin oltu yhdessä niin vähän aikaa. Parin viikon kuluttua huomasinkin selailevani lentolippuja Meksikoon ja pum, ennen kuin ehdin kissaa sanoa, liput jouluksi Meksikoon oli hommattu. Aloittelin samaan aikaan yliopistoa Skotlannissa, joten neljän ja puolen kuukauden odottaminen menikin aika nopeasti. 

Daniel, my boyfriend, is from Coatzacoalcos where we met when I was sixteen years old. However, when I was there on exchange Daniel had already moved to Mexico City to study law. We only met like twice during my exchange and honestly nothing happened between us. It was after three or four years after when we re-encountered in Coatzacoalcos. After that day we had the most amazing three weeks. We went to San Cristobal to meet Daniel's uncle and aunt, we went to Veracruz and we hang out all the time. The best thing was when Daniel organised me a birthday party for my 21st birthday.

We decided to see what were to happen. In August I left Mexico and I went to California for ten days. When my trip ended I noticed how difficult it was to be separated even though we had been hanging out for "only" a couple of weeks. After a couple of weeks I was wandering through Skyscanner and boom, after I had noticed I had bought tickets to go to Mexico in December. 

Saavuin Meksikoon 17.12. Bostonissa vietetyn yön jälkeen. Vietittiin viikko ensin Mexico Cityssä, kunnes lähdettiin Coatzaan, josta sitten tehtiin reissuja Chiapasiin ja käytiinpä me moottoripyörällä Veracruzissa asti. Tammikun alussa Daniel ja minä lennettiin Mallorcalle 8 päiväksi ennen kuin mentiin Skotlantiin. Oli ihana esitellä Dani mun Mallorcan perheelle, ja me vietettiinkin oikein ihanaa perhe-aikaa tuon reilun viikon ajan. 

Well, I arrived to Mexico on 17th of December. First we spent a week in Mexico City and after that we went to Coatza. We spent the Christmas in San Cristobal, and the New Year's in Minatitlan. We also made a road trip to Veracruz, in a motorcycle! In January Daniel flew to Mallorca with me, and we spent eight days there with my host family. We had a blast with the kids and with my friends from Mallorca. 

Daniel tuli mun kanssa kolmeksi viikkoa Aberdeeniin, jossa me ahtauduttiin kahdestaan mun pieneen solu-koppiin :D Meillä oli tosi hauskaa, ja Daniel kiertelikin Aberdeenin nähtävyyksiä sillä aikaa, kun minä olin luennoilla. Meidän parin kuukauden lemmenloma päättyi pitkän viikonlopun vieton merkeissä Lontoossa, josta Dani lensi takaisin Meksikoon ja minä palasin Skotlantiin. Kauaa ei kuitenkaan tarvinnut olla erossa, sillä olin jo maaliskuun lopulla lähdössä uudelleen Meksikoon, viettämään spring breakia. 

Daniel came to Aberdeen with me and we spent almost three weeks there in my little student room. When I had lectures, Daniel was "sightseeing" in Aberdeen. After almost two months of travelling together came to an end in London, where we spent a long weekend before Daniel's flight back to Mexico. We did't have to be separated for long time though, since I was to spent my spring break in Mexico. 

Vietin koko huhtikuun Meksikossa, enimmäkseen Mexico Cityssä sillä Danielilla oli koulua ja töitä. Minä lueskelin tuleviin loppukokeisiini ja tein töitä sillä aikaa, kun Daniel hoiti velvollisuuksiaan. Vietettiin alle viikko Coatzassa Danielin perheen kanssa. Kuukausi menikin nopeasti, ja taas istuin lentokoneessa nokka kohti Skotlantia. Siellä vietin kuitenkin vain muutaman viikon loppukokeet istuen, josta lensin Suomeen toukokuun puolessavälissä yllättämään äidin ja isän. 

As it happened, I spent the whole of April in Mexico, mainly in the City since Daniel had classes and work. Meanwhile Daniel was taking care of his responsibilities, I was working or studying for my final exams. We went to Coatza for a week and after that the holiday had ended and I was again on an airplane heading to Scotland. After a couple of weeks I did my exams and left for Finland to surprise my parents.

31.5.2019 istuin Helsinki-Vantaan lentokentällä menossa taas Meksikoon.  Menin sinne viettämään kesää, sillä meitä Aberdeenin yliopistossa opiskelevia siunataan neljän kuukauden kesälomalla. Palasin Skotlantiin syyskuussa. Kesä Meksikossa meni oikein mukavasti: hengailtiin Mexico Cityssä ja tietenkin Coatzassa. Käytiin häissä, Veracruzin pääkaupungissa, Coatzacoalcosissa, valmistujaisissa, ja vaikka ja minkälaisissa kissanristiäisissä. 

On 31st of May I was at the airport again, going to Mexico. I spent my whole summer holiday there until September, when I went back to Aberdeen. We had such a lovely summer: Daniel was been studying and working while I was working or doing chores. We went to a wedding, to a graduation, we went to Xalapa, Coatza and to plenty other places.

Koska kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös loppui kesä 2019. Mun kesä Meksikossa oli aivan unelma, kunnes meidät ryöstettiin matkalla lentokentälle. Voin tehdä tästä tarkemmin postauksen, mutta lyhyesti sanottuna: multa vietiin kaikki omaisuus, koska meidän koko auto varastettiin. Siellä oli mun passi, tietsikka, puhelin, rahapussi... ihan kaikki. Jouduin jäämään Meksikoon vielä muutamaksi viikkoa selvittelemään asioita ja hankkimaan uuden passin. Pitkin hampain jätin Meksikon ja palasin Aberdeeniin opiskelemaan.

Muutaman kuukauden päästä Daniel tulikin Suomeen! Meillä oli aivan mahtavat kolme viikkoa: Daniel tutustui mun perheeseen ja sukuun, käytiin Virossa sekä Lapissa ja syötiin (ja juotiin) paljon. Daniel ei ollut ikinä käynyt Suomessa ja moni asia oli uutta ja hämmästyttävää: pimeys, kylmyys, suomalainen ruoka ja sauna. Voisin tehdä tarkemman postauksen meidän Suomen matkasta myöhemmin!

Since all good comes to an end, so did the summer of 2019. My summer in Mexico had been amazing until we got assaulted on our way to the airport. In short: we were completely robbed, we lost Daniel's car, all my luggage including my passport, laptop, cell phone, everything... I had to stay in Mexico for an extra couple of weeks in order to issue a new passport and get all the paperwork sorted out. Eventually I left Mexico and went back to Aberdeen in order to continue my studies.

In December, however, Daniel came to Finland! We had the most amazing three weeks: Daniel got to know my family and friends, we visited Estonia and Lapland, we ate and drank a lot... 

Tämä koko juttu tapahtui aivan yllättäen, mutta tämä vuosi mitä ollaan oltu yhdessä, on ollut ehdottomasti yksi mun elämän parhaista vuosista. Olen päässyt matkustamaan mun rakkaaseen Meksikoon, saanut tulevaisuudelle suuntaa sekä mun akateeminen espanjan kielitaito on kehittynyt tosi paljon, kun olen päässyt seuraamaan Meksikon politiikkaa Danielin työn kautta. Toivottavasti mun motivaatio riittää kirjoittamaan tätä blogia useammin, sillä tulevien vuosien aikana tuun varmaankin viettämään aika paljon aikaa täällä Meksikossa!

This whole thing happened all of a sudden but these years have been one of the best years of my life, hands down. I have had the opportunity to travel to Mexico not one, nor two but four times! I feel like I (we) have a sort of a plan for a future and I feel more confident about myself. Also, my academic Spanish has gotten so much better since I've been involved to Mexican politics via Daniel's job. Anyways, I hope to have a loads of motivation to write stuff here since I'll probably spend some time in this country during the upcoming years! 

How did being an au pair change me?

"Jaa, sä oot au pair. Eli sä biletät ja makaat darrassa seuraavana päivänä katsellen lapsia. Et jaksanut vissiin mennä oikeisiin töihin, eli päätit ottaa vaan loman auringon alla." Tälläisiä lausahduksia oon saanut kuunnella enemmän kun tarpeeksi ja joka ikinen kerta pieni kiukun liekki leimahtaa mun sisällä, mutta tyydyn vaan hymyilemään ja tokaisemaan että joo, onhan tää aika chilliä ja mukavaa! 

Mun mielestä on monta asiaa, mitä pitää miettiä kun ajattelee au-pairiutta (onko tämä suomea?) ja kaikkea sitä, mikä tulee sen tittelin mukana. Ensinnäkin, muutat perheeseen, josta sulla on hyvin vähän tietoa, et tunne heidän tapojaan, luonteitaan, historiaa etkä oikeastaan juuri mitään. Sun on opeteltava tuntemaan joukko ihmisiä ja opeteltava vielä asumaan heidän kanssaan. Mulle tää oli onneksi tuttua, sillä Meksikossa asuin kolmen eri perheen kanssa. Olin siis jo aika lailla nähnyt kaikenlaista.

"Oh yeah, you're an au pair. So you just party and the next day lay on a sofa watching children play. Oh, you were too lazy to get a real job so you just decided to take a little holiday under the palm trees." I have heard these kind of sentences way too much and each and every single time something inside of me gets furious, however, I then just smile and blurt out some cheesy comment such as "Oh yeah, it's been pretty chill and nice."

Which it was, of course. However I think there are a lot of things worth a thought when thinking of the concept of being an au pair. First of all you move in to a family you know very little about. You don't know their habits, their personalities, their histories and basically nothing at all. You have to get to know to this bunch of new people and on top of it you also learn to live with them. For me this was pretty familiar since in my exchange in Mexico I lived with three families. So basically, I had seen a lot already. 

Samalla kun sä muutat sinne, saat vastuun heidän kalleimmista aarteistaan, lapsistaan. Tämä oli mulle aivan älyttömän suuri kunnia ja tunsin suurta ylpeyttä siitä että sain pitää huolta mun kolmesta ihanasta lapsukaisesta ja että Päivi ja Matt luottivat muhun ihan täysillä. Ei sellaista luottamusta suoda ihan kelle vaan. Au pairina oleminen teki musta defo vielä enemmän vastuullisen ihmisen. 

Yhtäkkiä mun tuli ajatella omaa elämääni lasten kautta. Vaikka mulla oli iltaisin vapaa-aikaa aamuun asti, en voinut silti lähteä juomaan mun muiden aupparikavereiden kanssa, koska heillä oli arkena vapaata. Musta ei edes tuntunut pahalta, koska mä tiesin että jos otan alkoholia, tuun olemaan aamulla väsynyt, joka taas vaikuttaisi mun auton ajon keskittymiseen, jolla taas saattaisi olla kohtalokkaita seurauksia Mallorcan aamuliikenteessä. En voinut laittaa lasten elämää riskiin vaan siksi, että mä halusin pari olutta.

While you move into this new family, you get to take care of their most precious treasures, their children. The trust given to you is something hard to understand if you don't think it from the parents' perspective. It seems easy taking children to school, but the decision Päivi and Matthew made giving me the car keys, the trust, was something amazing. I felt proud that I was the person they choose and tended never to let them down. 

I had to start thinking my own decisions through the children. Even though I had free time during the evenings until the next morning I couldn't go out drinking with my friends even though they had the next day off. I wasn't even feeling bad. I knew that if I drank alcohol and arrived home late I'd be tired the next day. That could have fateful consequences on me driving them to school. I wasn't going to put their lives into risk because I wanted a couple of pints. 

Mun oli pidettävä ne lapset hengissä! Kolme lasta (kaksi + yksi teini), jotka hengittää, tarvitsee ruokaa ja huolenpitoa, puhtaita vaatteita ja jonkun, johon luottaa ja jonka ympärillä on turvallinen olo. Se on ihmeellistä, mitä kaikkea teetkään että lapset on onnellisia ja että heillä on kaikki hyvin. Okei, leikataan tästä leivästä reunat pois. Laitetaan kuumaa kaakaota aamuisin. Caitlyn ei halua muusia, laitetaan sille leipää ja pikkusille muusia ja nakkikastiketta. Et syöny ruokaas, mutta ota nyt niitä suklaamuroja ettet kuole nälkään! Äiti sanoo ettei Cokista iltaisin, okei, ota nyt tän kerran. Ota kans jätski (myöhemmin pakastin olikin tyhjä, hups) kun söit reippaasti koko lautasen tyhjäks. No okei, mä ostan sulle suklaata mut älä kerro tytöille. 

I had to keep those children alive! Three children who were breathing, who needed food, care, clean clothes and someone whom they could trust. Around whom they'd feel safe and sound. It is funny how much you do in order to keep the children happy. Okay, I'll cut the crusts from your bread. Okay. I'll make you some hot chocolate. Caitlyn doesn't want smashed potatoes, let's make her a sandwich. You didn't eat your food but take some chocolate cereal so you don't starve. Mum said no Coke in the evenings but yeah, take one this time. Also, take one ice cream (later the freezer was empty) because you cleaned your plate like a good boy. Okay, okay, I'll buy you a chocolate bar but don't tell the girls!

Kaksi kertaa muut ihmiset sai demonstrationin siitä, kuinka paljon mun lasten hyvinvointi merkitsee. Äiti ja iskä oli molempina kertoina jossain ulkona ja mä jäin lasten kanssa kotiin. Ekalla kerralla meidän kadulla oli jotain vähän vanhempia ihmisiä mekastamassa puolenyön aikoihin, Blackie haukkui ja David sanoi että Emmi, mä en saa unta kun noi huutaa. Siinä vaiheessa mun silmiin syttyi sellaiset liekit ja mä ryntäsin ulos ja huusin espanjaksi että hei täällä yritetään nukkua, voitteko mennä muualle huutamaan tai mä soitan poliisit. No, nehän lähti. Seuraavalla kerralla mä sitten oikeesti soitin ne ja katsoin meidän keittiön tasolla istuen ja muroja syöden, kun poliisi hiljensi näiden vihaisesti huutelevien keski-ikäisten Espanjalaisten bileet. 

Two times other people got a demonstration of how much I was willing to do for my kids. Mum and Dad had left somewhere and I stayed with the babies. The first time there was some people drinking and yelling on the street, right outside our our gate. Blackie was barking like crazy and David told me that he couldn't sleep since the people were yelling. In that moment some kind of flames ignited in my eyes, I stormed outside and yelled (I was going to speak nicely, I swear) that we are trying to sleep, go away or I'll call the police. Well, they left but some months later I actually called the cops and watched the police stop the middle-aged-Spanish-party.

Mun aupparivuoden aikana musta tuli äitikarhu, isosisko, espanjan opettaja, psykologi, koulunkäyntiavustaja, kotiapulainen, taksikuski ja paljon muuta, mutta ennen kaikkea perheen jäsen. Kun me mentiin porukalla jonnekin, mä olin aina yksi lapsista. Me tehtiin paljon kaikkea hauskaa perheenä, joka oli mun mielestä älyttömän kivaa. Musta ei ikinä tuntunut, että mun perhe otti mut mukaan jonnekin koska mut piti ottaa. Parasta oli se, minkälainen suhde mulla muodostui lapsiin. Olin auktoriteetti, mutta samalla kaveri. Oli parasta kun lapset kertoi mulle niiden salaisuuksia ja pystyi luottamaan muhun. Olin ansainnut sekä vanhempien, että lasten luottamusten. Musta oli tullut perheen jäsen. 

Lähteminen oli kamalaa. Lapset itki, ja myöhemmin perheen isä laittoi kuvan että tytöt oli mennyt mun sänkyyn nukkumaan mun lähdön jälkeen. Mun sydämeen raasti niin kovasti, että meinasin ottaa ekan lennon takaisin Mallorcalle. Isosiskona oleminen ei kuitenkaan oo loppunut, vaikka en olekaan fyysisesti enää perheen luona. Varsinkin aluksi mä jatkuvasti somen kautta kyselin lapsilta että tuleeks joku hakemaan sut, missä äiti ja iskä, milloin meet kotiin ja laita mulle viestiä kun pääset paikaan X. Huolenpito ja rakkaus ei ikinä tuu loppumaan ja mun lapset tietää että mulle voi soittaa aina ja oon aina niitä varten saatavilla. Yks hauska asia, mikä mulle on jäänyt tavaksi, on se, että jos kävelen kadulla jonkun kanssa, laitan aina mun käden sen tyypin eteen ennen kuin mä oon kattonut ettei autoja tule. Mun kavereiden mielestä se on suloista ja hassua, mutta en vaan voi sille mitään :D

During my au pair year I became a mama bear, big sister, Spanish teacher, psychologist, "maid", taxi driver and many more things but mostly, a family member. When we went somewhere all together, I was always one of the children. We had a lot of fun as a family which was super nice. It made me feel like home. I never felt like they were forced to take me just because they had to. The best thing was the kind of relationship I formed with the children. I was an authority but at the same time a friend. When they told me their secrets and they trusted me. I had deserved their trust, I had become a family member. 

Leaving my host family was absolutely terrible. The girls were crying and later the same day my host dad sent me a picture where the girls had gone to my bed to sleep after I had left. After seeing that picture my heart was torn into million peaces and I was about to take the first flight back to Mallorca. Being a big sister, however, never has ended even though I am not physically present there. After I had left I kept on asking the girls things like what were they doing, who's going to get them home and  to let me know when they get there. I know that the caring and loving will never end and they know they can call me every hour, every day. 

Vaikka au pairina oleminen vahvisti vain sitä faktaa, että rakastan lapsia, sai se mut myös tajuamaan että nyt on nautittava elämästä täysillä ennen kuin mun omien lasten aika koittaa. Tässä vaiheessa mun elämää mun ei tarvitse ottaa vastuuta kun vain itsestäni ja tehdä päätöksiä vain itseäni varten.

Being an au pair strengthened the fact that I want children some day. It also made me realise that now I have to enjoy life since I only have to take responsibility of my own acts. Now I can make decisions myself and for myself without thinking about anyone else (well, mainly).

My babies, forever and always! 

Huono suomi, saakelisti amppareita, mutta sentään hyvää kahvia!

Moikka kaikki! Olen saapunut koto-Suomeen melkein 9 kuukauden reissuilun jälkeen. Mun aika Meksikossa ja Amerikassa oli ihanaa ja tuun kyllä kertoilemaan niistä omien postauksien muodossa. Keskitytään nyt hetki siihen, millaista on palata taas jälleen kotikonnuille! 

Meidän viimeinen kohde oli San Francisco ja siellä käveltiin ihan törkeän paljon. Viimeiset kaksi päivää laskin tunteja siihen, kun meidän lento lähtisi Oaklandin lentokentältä kohti Lontoota ja Helsinki-Vantaata. Alkulento meni musiikkia kuunnellessa ja loppulennon (kun Jenkeissä oli jo yö) nukuin aina siihen asti, kun koneen pyörät kosketti Euroopan maaperää. Meillä oli pitkä odotusaika Briteissä - kuusi tuntia. Siellä sitten Sebben kanssa nukuttiin kovilla ja epämukavilla penkeillä reput tyynyinä ja Seben poncho peittona. Suomeen saavuttiin puolenyön jälkeen enkä voinut olla onnellisempi kun iskä oli mua vastassa! Lentokentän ovista ulos päästyä en voinut olla koko ajan toteamatta että "täällä haisee ihan Suomi" ja "vitsi kun täällä on raikasta"... maailman paras fiilis oli nähdä Eetu ja äiti ja syödä ruisleipää ja juoda oikeasti hyvää hanavettä! 

Mun jet lagi on ollut aivan kamala. Kalifornian ja Helsingin välillä on kymmenen tuntia, eikä itä-länsisuunnassa matkustettaessa jet lagin voimakkuutta (?) oikeasti liioitella yhtään. Ensimmäisen viikon heräsin joka aamu klo 4:n ja 6:n välillä, joskus nukahdin uudestaan ja nukuin max. kahdeksaan asti. Kuljin ekat päivät vähän sellaisella puoliteholla, vaikka olin innoissani olla taas takaisin Kärkölässä. 

Mun suomen kielen kirjoittaminen on mennyt rumaksi. Toivottavasti mun lukion äidinkielenopettaja ei lue näitä tekstejä ja alenna takautuvasti mun äidin kielen Eximiaa Improbaturiin. Näin mun serkun San Franciscossa ja suomen kieli oli kyllä niin takkuilevaa ja sanajärjestys oli aivan hakusessa. Mallorcalla puhuin aivan surkeaa suomea, lasten kanssa enemminkin tuli jutskailtua finglishiksi tai "huonolla suomella", omaksuin niiltä ikään kuin suomen kielen englannin sanajärjestyksellä. Ja niin, sitten päälle vielä se espanja jonka kieliopilla nyt ei ole mitään tekemistä suomeen saatika englantiin. Mun kieleen sattui ihan älyttömästi ekojen päivien aikaan, koska suomen kielessä kieli vääntyy niin kamalan moneen asentoon ja äänteitä on ihan älyttömästi. Jotkut sanat on taas aivan hakusessa ja se turhauttaa. En tiennyt mikä on torakka, vaan yritin selittää perheelle Meksikossa vastaan tulleesta lentävästä cucarachasta (joo, miten voin rakastaa maata jossa asuu lentäviä torakkoja?!). 

No mitä mä oon tehnyt täällä sitten tämän reilun viikon? Oon nähnyt sukulaisia, hengaillut kotona, tehnyt töitä, pakkaillut laukkuja Skotlantiin, nähnyt kavereita ja käynyt Lahdessa. Onko kaikki sitten samanlaista, kuin ennen? Musta tuntuu että kaikki täällä kylässä on raskaana ja mun kahdesta parhaasta kaverista on tulossa äidit tämän vuoden lopulla. Oon äärettömän onnellinen heidän puolestaan, mutta toisaalta kaulusta alkaa vähän kiristää ja jalka alkaa pikkuhiljaa lipsua pois kytkimen päältä. Ei, mä en ole vieläkään valmis palaamaan takaisin. Niin kuin totesin aikaisemmin: minä ja Suomi toimitaan paremmin kaukosuhteessa. Täällä on liian hiljaista, mitään ei tapahdu, samat mopopojat veivaavat kylänraittia päivästä toiseen, aamusta iltaan. Ihan kuin aika olisi pysähtynyt täällä. Suomea tulee aina jossain vaiheessa ikävä, mutta parempi lopettaa leikki kun kaikilla (lähinnä mun vanhemmilla) on hauskaa. 

Mulla alkaa siis seikkailut Skotlannin suunnalla, jossa tulen viettämään seuraavat neljä vuotta elämästäni opiskellen kansainvälisiä suhteita, Latinalaisen Amerikan tutkimusta ja espanjaa. Kaikki jutut alkaa olla jo tehtynä

First days in the land of Mayas

Terveisiä täältä maapallon toiselta puolelta, tacojen ja tequilan luvatusta maasta. Ajattelin tulla kirjoittelemaan mun parin viime päivän kuulumisia, nyt kun lomalla ollaan eikä mihinkään ole mitään kiirettä ;-) Haluan myös kiittää kaikkia viime postaukseen kommentoineita. Kiitos tsempistä ja kehuista. Toivottavasti tulevien kuukausien myötä saatte erilaisen kuvan Meksikosta, vaikka sitä toista puolta ei myöskään saa unohtaa!! 

Mun matka alkoi maanantaiaamuna Mallorcalta, kun jouduin hyvästelemään mun ihanan host-perheen ja mun pienet lapset. Mun sydän särkyi kun pitelin molempia tyttöjä sylissä ja itki. Yritin pysyä vahvana ja lohduttelin, että pianhan me jo nähdään ja että ei ne musta näin helpolla tule pääsemään eroon. Sisällä myllärsi kuitenkin sellainen kaaos että suurinpiirtein heti lentokentälle päästyä kyynelkanavat aukesi. Siinä vaiheessa ei oikein vielä tajunnut että mitä ttapahtuu, vaan olin niin innoissani tulevasta etten edes ajatellut etten tule enää takaisin (nyt en muuten enaa jaksa kirjoittaa ääkkösillä, se on sen verran iso homma taistella ne pisteet tonne ylos). Lento Mallorcalta Madridiin meni kivuttomasti torkkuessa. 

Madridin paassa kuitenkin alkoi tapahtua. Mulla oli viimeiset pari paivaa ollut sellainen fiilis etta jotain ongelmia tulee Meksikon lennolle paasemisessa. No, mun tutka oli oikeassa. Olin tekemassa check-inia mun Cancunin lennolle, kun ne pyysi sitten Meksikosta poistulolennon lippua. Olin silleen etta ei mulla ole, etta ma meen maateitse USAan ja sielta lennolla kotiin. Kato, ma voin nayttaa. Ne oli silleen et ei, me ei voida paastaa sua koneeseen jos sulla ei ole jonkunlaista todistetta, etta tuut pois Meksikosta. Sitten ne oli silleen etta sulla on pari tuntia aikaa hankkia joku poistulo maasta, etta voidaan paastaa sut lennolle. Menin sitten turvatarkastuksesta sisaan paastya kyselemaan lentokenttavirkailijoilta etta miten on asian laita, ja puhuin lentoyhtion kanssa puhelimessa. Totta se oli, mun oli hankittava jonkunlainen paluulippu ja tama neiti ystavallisesti neuvoi mulle pari bussisivustoa josta voisin ostaa bussilipun Cancunista Belizeen. Vaikka en edes kayttaisi sita ikina, se pitaa olla. No, ei kun etsimaan bussilippuja. Lentokentan netti oli niin hidas ja sivustot eivat toimineet, vasytti ja stressasi = itkuhan siina tuli. Itkin hysteerisesti puhelimeen mun aidille etta en tule ikina paasemaan tolle lennolle ja etta mun elama on aivan pilalla (drama queen). Aiti kaski soittaa mun Mallorcan aidille ja hanelle soitinkin. Mikaan bussisivusto ei toiminut, joten paadyttiin ottamaan halpalento Monterreysta (Pohjois-Meksiko) Houstoniin. Sitten mun piti juosta ympari lentokenttaa eri infopisteissa ja etulin aika torkeasti ihmisia ja sain vahan valituksia ja rumia sanoja ja katseita osakseni, mutta siina vaiheessa mua ei edes kiinnostanut. Halusin vaan paasta mun lennolle. 

Loppujen lopuksi oon aika ylpea itsestani etta miten hoidin tan tilanteen. Piti olla iso tytto ja ottaa itse vastuu asiasta. Taas jalleen ilman espanjan kielen taitoa homma olisi mennyt reisille varmastikin. Iso kiitos myos mun aidille joka kuunteli mun itkuisia puheluita ja paniikissa paastettyja rumuuksia. Ilman mun Mallorcan aitia taa juttu ei varmaan olisi selvinnyt ollenkaan. Kiitos kun ostit mulle sen lennon ja rauhoittelit mua. Ootte rakkaita mamit! 

1. Lomalaisen aamupala. 2. Cancunin lentokentan ulkopuolella, en tieda mita varten tamakin kuva tuli otettua. 3. & 4. Jee, kattokaa mun rinkkaa!

Lennolle vihdoin paastiin ja jonossa juttelin ihanalle meksikolaiselle tytolle joka sai mut rauhoittuneeksi. Mun vieressa istui meksikolaismies jonka kanssa 10 tuntia sujui kevyesti. Tuntui, etta olin menossa kotiin, kaikki alkoi vihdoin helpottua. Viimeisen tunnin lennosta murehdin, etta enta jos ne kysyy sita paluulippua ja miettii etta miksi ma haluaisin menna Monterreysta Jenkkeihin. Ystavallinen meksikolaismies kuitenkin rauhoitteli mua ja sanoi, etta ei ole mitaan syyta panikoida. Paastiin Meksikoon passintarkastukseen ja kun oli aika menna maahantulokaavakkeen palautukseen, mun sydan hakkasi. "Kauanko aiot olla Meksikossa?" 17. elokuuta asti, vastasin. "Mitas teet taalla niin kauan?" Meen mun kaverin luo, se asuu Playa del Carmenissa. Mun paluulento on Monterreysta Houstoniin. "Oi, kiva, paaset nakemaan paljon Meksikoa!" ja levee hymy. En voinut uskoa ja hymyilin takasin. Kavelin vahan matkaa ja lahetin lentosuukon sille miehelle joka katsoi mua ja hymyili porttien toiselta puolelta. Se oli maailman onnellisin, suurieleisin ja isoin lentosuukko. Matkalaukkujen odottelu ja tullilappujen tayttely tuntui pienelta. Hymyilin kuin mikakin rakastunut koko ajan, kun nain meksikolaisia ihmisia. Astuin ulos Cancunin lentokentan ovista ja mun sydan pakahtui. Kuuman kostea Meksiko, palmut, auringonlasku. Kymmenittain meksikolaisia. Meksikon tuoksu. Meksiko. Kolme vuotta ma olin odottanut sita. 

Gina tuli hakemaan mua ja tuntui ihanalta juosta sen syliin (tai oikeastaan se juoksi mun syliin, koska sen paa menee just sopivasti mun kainaloon). Mentiin Ginan aidin kanssa supermarkettiin ja tuntuu etta siellakin pompin ja hypin innoissani kuin pikkulapsi osoittaen kaikkia tuttuja tuotteita mita olin ikavoinyt kaikki naa vuodet. 

Viimeiset paivat ovat menneet Ginan luona taalla Playa Del Carmenissa. Saan menna ja tulla aika vapaasti, taa perhe lahtee aamuisin toihin ja syodaan yhdessa aamupalaa. Yleensa ne on heittanyt mut keskustaan ja oon viettanyt paivat siella vaihtelevasti jalkapalloa katsellen, shoppaillen, kavellen, syoden. Eilen oli vahan huonompi ilma, niin menin elokuviin katsomaan Ihmeperhe kakkosen. Oli muuten hyva! Oon tehnyt sellasia asioita, mita lomalla tehdaan. Rentoutunut, ottanut ilon irti Meksikosta, hymyillyt, nauranut, juonut olutta, puhunut espanjaa niin paljon etta kieleen sattuu, syonyt tacoja ja hengittanyt tata ihanaa ilmaa sisaan keuhkojen taydelta. 

5. TACOJAAAAA!!! 6. Kuuman kostea Playa, mun naamassa on koko ajan hikea mutta se ei menoa haittaa! 7. Ekan illan tacopaikka. 8. Tollainen "annos" maksaa 90 pesoa, eli n. 4 euroa, siina sitten kasailet itse omat tacosi. 

Jos jaksoit lukea tanne asti, niin aplodit sulle! Perjantaina mennaan Meridaan, Jukatanin osavaltion paakaupunkiin. Sielta lahdenkin reppureissaamaan yksin Holboxiin ja Cancuniin ja vihdoin Coatzaan. Pyrin tekemaan tallaisia pikapaivityksia aina kun kerkean. Mulla on muuten uusi meksikolainen puhelinnumero, jos haluat sen niin laita kommenttikenttaan viestia! 

Gracias y salud!